Berliinin muuri on 1900-luvun historian ikonisin rajalinnoitus. Tästä aidasta on tullut symboli kahden maailman jakautumisesta ja Euroopan jakautumisesta vastakkaisiin poliittisiin ryhmittymiin. Tähän päivään asti Berliinin muurin haamu kummittelee maailmaa.
Mikä johti Berliinin muurin syntymiseen
Berliinin muurin rakentaminen on suora seuraus toisen maailmansodan jälkeen alkaneesta maailmanlaajuisesta yhteenotosta. Tämä vastakkainasettelu tunnetaan yleisölle kylmänä sodana. Mieti, kuinka Berliinin muurin rakentamiseen johtaneet tapahtumat kehittyivät.
- 1945 - Natsi-Saksan tappion jälkeen Berliini jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen. Itäinen vyöhyke oli Neuvostoliiton ja kolme läntistä Iso-Britannian, USA:n ja Ranskan hallinnassa.
- Kesäkuu 1948 - Saksan ranskalaiset, amerikkalaiset ja brittiläiset miehitysalueet yhdistetään. Tätä seuraa Neuvostoliiton Länsi-Berliinin saarto.
- 23. toukokuuta 1949 - Saksan liittotasavallan (FRG) julistaminen länsiliittolaisten hallitsemalla alueella.
- 7. lokakuuta 1949 - Saksan demokraattinen tasavalta (GDR) julistettiin Neuvostoliiton hallitsemalla alueella.
- 1952 - DDR:n rajalinjojen vahvistamisen alku. Raja Länsi-Berliinin kanssa pysyy auki, joten Itä-Saksasta lähtevät halusivat suunnata tänne.
- 1957 - FRG ottaa käyttöön Hallsteinin opin, joka merkitsi katkaisua suhteissa mihin tahansa DDR:n tunnustaneeseen maahan.
- 1958 - Nikita Hruštšov ilmoitti Berliinin kansainvälisen aseman lakkauttamisesta.
- 1960 – DDR asettaa rajoituksia Itä-Berliinissä vieraileville Saksan liittotasavallan kansalaisille.
- 12. elokuuta 1961 - Saksan demokraattisen tasavallan raja Länsi-Berliinin kanssa suljettiin.
- 13. elokuuta 1961 - kaikki tarkastuspisteet suljettiin ja piikkilanka-aidat asennettiin. Rajan sulkeminen alkoi kello 01.00. Tällä hetkellä lähes 25 000 "taisteluryhmien" jäsentä miehitti rajalinjan. Asiakirjoissa hanke esiintyy nimellä "Wall of China II".
1945-1961 DDR jätti 3,5 miljoonaa ihmistä, mikä oli noin 20 % Itä-Saksan väestöstä. Saksan liittotasavallan korkeammat palkat rohkaisivat DDR:n kansalaisia muuttamaan länteen. Väestön poistuminen idästä oli pääasiallinen katalysaattori Berliinin muurin luomiselle. Lisäksi DDR:n viranomaiset valittivat usein "provokatiivisista" rajarikkomuksista ja kommunististen vastaisten ryhmien toiminnasta.
Historioitsijat kiistelevät edelleen siitä, miten Berliinin jakamisen idea ja suunnitelma syntyivät. Saksalainen tutkija Martin Zabrov uskoo, että muurin rakentamisen pääaloittaja oli silloinen DDR:n johtaja Walter Ulbricht, joka selitti ehdotuksensa Itä-Saksan pelastukseksi. Vanhat poliitikot panevat kaiken vastuun Neuvostoliitolle ja vapauttavat siten itsensä syyllisyydestä.
Seinän rakentaminen
Muurin rakentaminen aloitettiin 15. elokuuta 1961. Aita rakennettiin betonipaloista ja ontelotiilistä. Työ tapahtui rajavartijoiden suojeluksessa. Virallisesti muuria kutsuttiin "antifasistiseksi puolustusmuuriksi".
On huomionarvoista, että muurin rakentamisen alkamispäivänä 19-vuotias rajavartija Konrad Schumann hyppäsi alueellaan aidan yli ja hänestä tuli ensimmäinen pakolainen DDR:stä rajan virallisen sulkemisen jälkeen. Vuotta myöhemmin 18-vuotias rakentaja Peter Fechter yritti toistaa tämän teon, mutta hänet ammuttiin paikalla.
Vuoteen 1989 mennessä Berliinin muuri oli kehittynyt monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, jossa oli 155 kilometriä betoniaita.
Jännitetyn aidan pituus oli 127,5 km. Seinän korkeus oli 3,6 m.
Rajalinnoitusta rakennettiin uudelleen useita kertoja. Aluksi se oli kiveä, sitten teräsbetoni. Viimeisin suuri jälleenrakennus tehtiin vuonna 1975.
Ulkomaalaisille ja Saksan liittotasavallan kansalaisille perustettiin erityisiä tarkastuspisteitä. DDR:n asukkailta kiellettiin rajan ylittäminen. Rajavartijat määrättiin ampumaan jokaiseen, joka yritti laittomasti ylittää muurin.
Tiukasta hallinnasta huolimatta ammukset jatkuivat. Tätä varten käytettiin viemäriputkia ja tehtiin kaivoja. Yksi näistä kaivoista oli 12 metriä syvä ja 140 metriä pitkä. Pakoon käytettiin myös lentokoneita ja ilmapalloja.
Vuonna 1965 Holzapfelin perhe kiipesi rakennuksen katolle Itä-Berliinissä ja pudotti köyden. Rajan toisella puolella pakolaisten omaiset tarttuivat köyteen ja pitivät sitä, kunnes kaikki laskeutuivat Länsi-Berliiniin.
Venäläisten tutkijoiden mukaan 192 ihmistä kuoli yrittäessään ylittää muurin, noin 200 loukkaantui ja yli 3 tuhatta pidätettiin. Yli 5 tuhatta onnistunutta ampumista kirjattiin.
Berliinin muurin murtuminen
Kauan ennen kuuluisan Länsi-Berliinin aidan tuhoamista myytiin postikortteja, joissa oli iskulause: "Muuri on poistettava!" 1980-luvulla eri maiden poliittiset johtajat vaativat muurin tuhoamista. Esimerkiksi vuonna 1987 Brandenburgin portin edessä pitämässään puheessa Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vetosi Neuvostoliiton johtajaan Mihail Gorbatšoviin, jotta se tuhoaa muurin.
Syitä Berliinin muurin murtumiseen
Muurin kohtalon päättivät sosialistisen yhteisön maissa 1980-luvun puolivälissä alkaneet demokraattiset muutokset. Näissä tapahtumissa avainrooli oli poliitikko Mihail Gorbatšov. Saksan liittotasavallan viranomaiset puolestaan alkoivat yrittää yhdistää Saksaa. Neuvottelut Saksan ja Neuvostoliiton välillä tästä asiasta alkoivat vuonna 1988.
Itävallan ja Unkarin välisen rajajärjestelmän yksinkertaistaminen keväällä 1989 oli ensimmäinen merkki muurin välittömästä tuhoutumisesta.
Muista, että Unkari oli osa Varsovan liiton blokkia, joka on yksi kylmän sodan tärkeimmistä sotivista osapuolista. Kesällä 1989 10 tuhatta DDR:n kansalaista muutti Unkarin alueen kautta Saksan liittotasavaltaan.
Lokakuussa 1989 ilmoitettiin Neuvostoliiton kaatumisesta DDR:ssä. Uusi hallitus ilmoitti 9. marraskuuta esteettömän rajanylityksen mahdollisuudesta.
Miten se tapahtui
DDR:n kansalaiset saivat viisumin 10. marraskuuta, mutta 9. marraskuuta illalla tuhannet saksalaiset suuntasivat rajalle. Aluksi rajavartijat yrittivät työntää väkijoukkoja takaisin, mutta heidän oli pakko avata raja. Muurin toiselle puolelle kokoontui tuhansia ihmisiä Saksan liittotasavallasta. Se, mitä tapahtui, oli kuin massajuhla, joten marraskuun 9. päivää pidetään Berliinin muurin murtumisen päivämääränä.
Noin 2 miljoonaa DDR:n kansalaista vieraili Länsi-Berliinissä 10.–12. marraskuuta. Seinä ei romahtanut yhdessä päivässä. Ensin aita purettiin, jotta saatiin lisää tarkastuspisteitä. Ja berliiniläiset tulivat instrumentteineen poimimaan seinän palasia muistoksi.
Virallinen purkaminen aloitettiin kesällä 1990.
Berliinin rajalinnoitukset poistettiin kahdessa vuodessa.
Mitä Berliinin muurista on jäljellä
Berliinin muurin palaset ovat hajallaan ympäri kaupunkia. Eikä vain rajan yli, vaan myös erilaisissa museoiden näyttelyissä. Aiemmin pelottavan rakennuksen jäännöksistä on tullut matkailukohteita. Listataan kuuluisimmat niistä.
Muistomerkki "Berliinin muuri"
Se on yksi harvoista Berliinin muurin säilyneistä osista. Se sijaitsee Bernauer Straßen metroaseman vieressä. Muistomerkki kattaa 1,4 kilometriä entisestä rajalinjasta.
Rajarakennusten lisäksi voit nähdä kaupungin jakamisen muistomerkin ja muistokappelin, joka on omistettu ihmisille, jotka kuolivat yrittäessään paeta Länsi-Berliiniin. Siellä on myös tietokeskus, jossa on esineiden näyttely.
Näyttely Potsdamer Platzilla
DDR:n olemassaolon aikana Berliinin muuri jakoi Potsdamer Platzin. Viranomaiset päättivät säilyttää useita betonilaattoja, joissa oli graffiteja ja kirjoituksia. Infopisteet sijaitsevat lähellä.
Itäpuolen galleria
Vuonna 1990 ulkoilmagalleria, joka tunnetaan nykyään nimellä East Side Gallery, rakennettiin Berliinin muurin osalle Mühlenstrasselle. Se esittää taiteellisen heijastuksen monista 1900-luvulla tapahtuneista poliittisista tapahtumista.
Gallerian pituus on 1316 m. Maalausten ja graffitien lisäksi täällä on monia kirjoituksia, jotka välittävät muurin kaatumisen aikojen tunnelmaa.
Checkpoint Charlie
Tämä on rajatarkastusasema osoitteessa Friedrichstrasse 43-45, joka rakennettiin kaupungin jakamisen jälkeen. Checkpoint Charlie ei ollut vain tarkastuspiste, vaan myös vakoojien ja sotilasvirkamiesten vaihtopaikka. Nyt siinä on museo.
Tulokset
Berliinin muurin murtuminen on tapahtuma, joka ennakoi valtavaa muutosta maailmassa. Totta, geopoliittiset ongelmat, joita tämä rakenne symboloi, eivät ole kadonneet mihinkään. Tämä osoittaa jälleen kerran, kuinka vaikeaa ihmiskunnan on kuunnella historian opetuksia, olivat ne kuinka selkeitä tahansa.
